Tilpehööriä

Joulun ja Uudenvuoden lomat on nyt lomailtu ja tällä viikolla on ollut aika palata arkeen. Se ei kuitenkaan haittaa, koska voin olla ihan huippu tyytyväinen siihen, kuinka hyvin häähommat saatiin loman aikana etenemään (kuten suunnitelmissa oli ollutkin)! Kaikessa konkreettisuudessaanhan meillä ennen joulunpyhiä oli tiedossa tasan tarkalleen seuraavat asiat: hääpäivä, vihkikirkko, kaaso, bestman ja morsiusneidot. Aikaahan tietenkin on vielä useita kuukausia, että sinällään ei meillä mitään paniikkia ollut, mutta kieltämättä vuodenvaihteen lähentyessä huomasin pienen häästressipeikon muuttaneen takaraivooni asumaan ja mietin jo, että olenko mä ihan huono morsian, kun en ole jaksanut alkuinnostuksen jälkeen vouhottaa tai ylipäätään juurikaan edes suunnitella koko asiaa kuluneen syksyn aikana. Mutta kun ensimmäisen ammattikorkeakoulussa vietetyn syksyn jälkeiset deadlinet ja tenttihuolet sai karisteltua niskasta ja vietettyä ihanan perhejoulun, tuli tähän hääkelloon yhtäkkiä ihan eri ääni ja voinkin ylpeänä todeta, että olemme saaneet laskettua budjetin, varattua juhlapaikan, lähes tehneet päätökset pitopalvelun suhteen, panneet kutsukorttiaskartelut aluilleen ja muutenkin saaneet kunnolla visioitua tulevaa päiväämme. Uskaltanen jopa paljastaa, että vaikka olin kaavaillut morsiuspuvun ostamista vasta jonnekin pidemmälle kevään puolelle, niin koin reilu viikko sitten niin järisyttävän ihastuttavan kohtaamisen erään Maggie Sotteron luomuksen kanssa, että sydämeni oli kertaheitolla myyty. Tänään vein vielä Äidin kanssani ihastelemaan kyseistä unelmaa ja kun oltiin yhtämielisiä puvun täydellisyydestä, homma oli selvä. En paljasta puvusta ja siihen liittyvästä uskomattoman hyvästä onnesta tässä vaiheessa vielä sen enempää, mutta Sotteron pukuja voi käydä kurkistamassa vaikka täällä: http://www.maggiesottero.com/ . Ja  kengäthän löysin myös viime viikolla sattumalta Halosen alennusmyynneistä, kuten tästä postauksesta kävi ilmi, joten oma häälook on jopa hieman pelottava hyvällä mallilla jo tässä vaiheessa, mutta voipahan nyt ainakin hyvällä omalla tunnolla panostaa taas seuraavat viikot opiskeluun, tarkemmin sanottuna itseasiassa opintoihin liittyvään työharjoitteluun, joka varmasti verottaa oman osansa jaksamisestani taas hetken aikaa.

Mutta asia, mistä tässä varsinaisesti piti tulla kertomaan, oli ne lupaamani ensiostokset häitä varten. Viime viikollahan siis vietettiin superpäivä superkaason kanssa ja koluttiin haukkoina läpi Hyvinkään alennusmyyntejä hyvien löytöjen toivossa. Ja eipä meidän ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin lähteä.

 Iltalukemista tuli haettua niin kirjastosta kuin omankin kirjahyllyn kätköistä. Vielä en ole ehtinyt kunnolla syventymään, mutta ainakin tuossa Kauniston & Voutilaisen Hääkirjassa vaikuttaisi olevan runsaasti hyviä vinkkejä ja mielenkiintoisia faktoja.

 

Kutsuja varten ostettiin Askartelukauppa Värinapista 6 kpl tummanpunaisia A6 -kokoisia kartonkeja hintaan 4 euroa ja niistä sitten leikattiin korttipohjat. Tälläkin taas säästettiin muutama euro siihen nähden, jos olisi päädytty hankkimaan tarvittava määrä korttipohjia valmiina. Ja meillähän tosiaan alusta alkaen on ollut tarkoituksena valmistaa kutsut itse ensisijaisesti siksi, että mä rakastan askartelua ja itsetehdyt kutsut tuntuu paljon luonnollisemmalta vaihtoehdolta kuin tilatut ja toissijaisesti sitten myös niistä säästösyistä. Värinapista tarttui mukaan myös yksi arkki kultaisia Kutsu -tarroja. Tarroja on arkissa 38 kappaletta (lisäksi myös pieniä sydäntarroja) ja hintaa sille tuli 1,50 €. Alla näkyvät nuottipaperit on ihan vain netistä tulostettu ja vanhennettu kotikonstein. Kutsuja varten hankintalistalla on vielä koristenauha ja kyyhky -leimasin, jollaista ei tästä maailman kaikkeudesta tunnu löytyvän sitten millään. Jos joku siellä ruudun toisella puolella sattuu tietämään, mistähän tällaisen saattaisi käsiinsä saada, niin olisin tuhannesti kiitollinen vinkistä. Kyyhkynen, joka meillä on hakusessa saisi mielellään olla esimerkiksi tämän tyyppinen:

 







Kutsujen valmistamiselle on luvassa myöhemmin aivan oma kirjoituksensa, missä sitten lisää juttua muun muassa tuosta paperin vanhentamisesta!

 

Tässä sitten muuta tilpehööriä, mitä tarttui mukaan. Valkoiset narunpätkän näköiset ovat sydänlankoja (35 snt/kpl Värinapista) itse tehtyihin kynttilöihin, jotka tulevat suorittamaan vieraslahjan virkaa. Punaiset napit (2,90 € /pussi) liittyvät aiheeseen myös, ovat siis tarkoitettu steariinin värjäämiseen. Tiimarista löytyi tarra-arkit pöytiin tulevia menuita varten, kaksi arkkia yhteensä 2 € ja Suomalaisesta kirjakaupasta kohotarroja leimasinta varten (jos sitä ikinä löytyy).

 

 

Lopuksi piti vielä tietenkin fiilistellä ja ostaa edes yksi häälehti. Tai no, oikeastaanhan olen ostanut nyt kaksi koska syksyllä ostin Rooman lentokentältä Vogue Sposan (sposa on siis morsian Italiaksi, blogin nimi juontaa myös juurensa tuohon kyseiseen lehteen, koska se oli ihan ihka ensimmäinen hääjuttu, jonka olen ostanut) lentomatkalle, mutta miellän sen enemmän sellaiseksi matkamuistoksi...

 

Tässäpä siis nyt tämän hetkistä tilannetta. Tällä hetkellä ajankohtaisin työvaihe taitaa olla kutsujen valmistaminen ja pitopalvelun lukkoon lyöminen. Palailen siis näihin aiheisiin taas tuonnempana! 



Synkkä ja hipaton?

Vuosi 2014 on nyt otettu vastaan hyvissä tunnelmissa ihanien ihmisten ympäröimänä ja katseet on suunnattu tiukasti tulevaan. Mitään suuria lupauksia en ole tottunut Uutenavuotena antamaan, mutta olkoon tämä vuosi nyt sitten se poikkeus säännössä, koska tällä kertaa liityn siihen riemukkaaseen joukkoon, joka vannoo luopuvansa paheistaan ja käyvänsä lenkillä vähän useammin.
Sulhon kanssa tehtiin jo joulukuun alussa sopimus herkuttelun ja napostelun vähentämisestä vuodenvaihteen jälkeen ja taisihan meillä olla puhetta sulkapallon pelaamisestakin taas pitkästä aikaa. Jumppaan taas vie tie Superkaason kanssa ja lenkkitreffitkin sovittu huomiseksi, joten reippain mielin saa karistella vuoden 2013 pölyt niskastaan. Tavoitteena on tuhota hieman tuota ylimääräistä vararavintoa etenkin vyötärönseudulta ja yleisesti kohentaa omaa olotilaa, mutta ei tässä millään tiukkapipolinjalla olla menossa, vaan hymy huulilla ja omantunnon mukaan. Kutsuttakoon tätä nyt vaikka sitten ''Hääkuntoon 2014" -tempaukseksi.

Tämän lisäksi tammikuussa on aika saada häävalmistelut kunnolla aluilleen ja ennen kaikkea aikatauluttaa tulevien kuukausien ohjelmaa, niin ettei mene ihan sillisalaatiksi koko touhu. Tässä onkin jo seuraavalle parille viikolle tiedossa juhlapaikan katsastamista, pitopalvelusta tulevien ruokien päättämistä, morsiuspuvun sovittamista ja kutsujen askartelemista, joten hommaa ainakin riittää. Nyt tuntuu jotenkin olevan tosi hyvä puhti päällä asioiden hoitamisen suhteen, joten täytyy ottaa siitä kaikki irti, koska ihan varmasti kevään mittaan iskee myös väsymys, turhautuminen ja aikaansaamattomuus, kun päälle painaa niin opiskelut kuin sata muutakin asiaa.

Nyt hyvillä mielin nukkumaan suhteellisen laiskasti sohvalla vietetyn vuoden ensimmäisen päivän jälkeen. Seuraavalla kerralla palaan asiaan niiden alkuviikosta tehtyjen ensimmäisten hääostosten tiimoilta!

Sneek peek! (Joulun jälkeisten alennusmyyntien hyödyntämistä)

TrendyLine korkokengät Haloselta 19,00 €

(kuva vääristää väriä hieman, todellisuudessa ovat tummemman punaiset)

 



Häiden väriteemaa

Mä en kuuluu siihen tyttöjoukkoon, jotka jo lapsuudestaan asti ovat suunnitelleet unelmahäitään, mutta kyllä mullakin viimeistään siitä hetkestä alkaen, kun hääpäivä lyötiin lukkoon, on ollut mielessäni selkeä kuva häiden väriteemasta. Sulhon mielipide asian suhteen oli tyyliin kaikki käy, joten homma oli nopeasti setvitty.

Väriteeman valintaan vaikutti kolme asiaa: häiden ajankohta, meidän yhteinen lempivärimme sekä mielikuva, joka mulla on ollut unelmieni morsiuspuvusta varmaan siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran 6 -vuotiaana näin Titanic -elokuvan (puvun ja elokuvan yhteys ei ole mitenkään suuri ja sitä tuskin kykenee huomaamaan kukaan muu kuin allekirjoittanut itse, mutta tähän asiaan palataan kyllä sitten aikanaan). Mä en itse ole mikään kovin taitava sommittelemaan värejä yhteen mitenkään tasapainoisesti ja siksi mua aluksi vähän mietitytti, että uskallanko ottaa kolmen värin teeman vai pitäisikö mennä helpomman kautta vain yhdellä. Luottamus Superkaasoon ja Internetin ihmeelliseen antiin kuitenkin sai taipumaan haastavampaan vaihtoehtoon ja toistaiseksi en voisi olla innostuneempi tästä valinnasta!

Tähän väliin sitä kuuluisaa rumpujen pärinää... ja muutama inspiroiva kuva, joista voikin varmaan jo päätellä aika paljon:

kuvat: we♥ it.com ja pinterest.com

 

Viininpunainen, ruskea ja valkoinen ovat siis meidän värimme, mutta koska suunnitelmat ovat vielä alussa, niin kovin paljon en toistaiseksi osaa kertoa siitä, miten värejä tullaan käyttämään. Tuo punainen, mikä tulee olemaan jollain tapaa päävärinä, näkyy kyllä ainakin niin minun ja Sulhon kuin kaason ja bestmaninkin pukeutumisessa sekä takuuvarmasti kutsukorteissa. Paljon olen netistä etsiskellyt yllä olevan tyyppisiä ideoita ja iso kasa toteutuskelpoisia suunnitelmia alkaakin olla tuolla takaraivossa muhimassa, mutta ennen kun niitä voi lähteä viemään eteenpäin, olisi saatava varmistus juhlapaikan kohtalosta. Sitä kuitenkaan toivottavasti ei enää pitkään jouduta odottamaan, sillä torstaina ollaan Sulhon kanssa menossa tutustumaan paikkaan, joka alusta asti on ollut juhlapaikkalistan piikkipaikalla. Jos kaikki on niin kuin pitäisi, niin eiköhän me sopimukseen päästä!

 

Tämä morsian alkaakin nyt valmistautumaan elämänsä viimeiseen Uudenvuoden Aattoon naimattomana naisena ja huomenna sitä sitten pääseekin kailottamaan, että tänä vuonna me mennään naimisiin!

 

♥ Oikein ihanaa vuodenvaihdetta juuri Sinulle! ♥

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Missä voi säästää?

Niin... Mitä olen tässä viime kuukausien aikana pyörinyt lueskelemassa erinäisiä keskusteluja, olen todennut etten ole ainoa, jolle sanat ''häiden budjetti'' aiheuttaa pahoinvointia. Käsite tuntuu olevan mörkö lähes jokaisen morsiamen sängyn alla ja meidänkin häiden kustannusarvio valmistui (vihdoin) ihan vasta pari päivää sitten, vaikka hääpäivä on ollut tiedossa jo kolmisen kuukautta.

Eihän se summien laskeminen mitään maailman parasta puuhaa ollut ja monta kertaa meinasi iskeä todellinen epätoivo, mutta yhden pitkän lauantai-illan aikana huomasin, että jos on valmis näkemään hieman vaivaa ja käymään rauhassa läpi erilaisia vaihtoehtoja, voi esimerkiksi pitopalvelun, hääpuvun ja sormukset saada yllättävänkin edullisesti. Alunperinkään suunnitelmissa ei ole ollut järjestää mitään suuren suuria ja hulppeita prinsessahäitä, vaan intiimimmät ja rennot pienet häät läheisille sukulaisille ja ystäville, mikä tietenkin heti näkyy budjetissa, mutta se ei tarkoita etteikö juhlat voisi olla persoonalliset, lämminhenkiset ja meille ne maailman parhaat.

Missä asioissa me sitten aiomme säästää?

Ensinnäkin pitopalvelussa. Haluamme häiden olevan meidän näköisemme, mikä tarkoittaa sitä, että mitään ''turhaa luksusta" ei tarvita. Suuri osa tarjoiluista aiotaan hoitaa itse ja tulossa on esimerkiksi kaksi tai kolme erilaista salaattivaihtoehtoa, karjalanpiirakoita ja munavoita, voileipäpöytä, keksejä, pullaa ja juustokakkuja. Pitopalvelulta toivoisimme lähinnä kevyen lämpimän aterian (esimerkiksi keiton), hääkakun ja pari ihmistä vastaamaan ruokatarjoilun järjestämisestä paikanpäällä. Alkoholijuomat olisi tarkoitus hakea Virosta kevään aikana ja alkoholitonta puolta kerätä pikku hiljaa kasaan erinäisiä tarjouksia hyödyntäen.

Myös sormukset ovat päätyneet säästölistalle. Itselleni henkilökohtaisesti tärkeämpi on kihlasormus, johon Sulho sitten panostikin oikein kunnolla ja kulutti rahaa useiden satojen eurojen edestä (and I just love it), joten vihkisormuksen suhteen minulla ei ole suuria vaatimuksia. Kihlasormus on valkokultaa, joten vihkisormuksen suhteen olen taipumassa hopeisen suuntaan, koska en oikein tiedä kuinka keltakultainen (mikä taas olisi edullisempi kuin valkokultainen) istuisi tuohon rinnalle. Ihan pelkkää sileää sormusta en kuitenkaan halua, mutta lisätimanteille ei ole tarvetta, joten hopeasormus parilla edullisemmalla kivellä varustettuna tuntuu tällä hetkellä erittäin sopivalta, eikä hinnat todellakaan huimaa päätä: https://www.timanttiset.fi/fi/Hopeakorut?Group=HOPEASORMUKSET
Sulhon vihkisormuksen hankkiminen on vielä mietinnässä, kun tuntuu olevan kovin tykästynyt hopeiseen kihlasormukseensa, jonka minä itseasiassa olen alun perin saanut lahjaksi peruskoulun päättymisen kunniaksi.

Hääpuku on asia, missä en ulkomuotonsa puolesta aio tinkiä, vaan astella alttarille juuri sellaisessa unelmieni mekossa kuin olen haaveillutkin. Mutta kuka sanoi, että siitä tarvitsee silti pulittaa itsensä kipeäksi?  Upeita pukuja löytyy käytettynä vaikka kuinka paljon ja oikein sopuiseen hintaan. Jollekin sana ''käytetty'' aiheuttaa välittömän kielteisen reaktion, mutta suurin osa puvuista on ollut edellisen omistajansa päällä tasan yhtenä päivänä muutamien tuntien ajan ja on aivan priimakunnossa! Myös uusia pukuja löytyy 100-200 euron hintaan, jos on valmis ottamaan riskin ja tilaamaan puvun netistä sovittamatta. Tällaisessa tapauksessa kannattaa kuitenkin ottaa selvää toisten samalta sivuilta pukunsa tilanneiden kokemuksista, jotta varmistuu myyjätahon luotettavuudesta. Oma suunnitelmani on myös ollut ostaa suht pelkistetty, kaunis puku, jota voi tuunaila sitten oman näköiseksi, varsinkin kun lähipiirissä sattuu olemaan ompelijatar.

Yksi asia, missä on todella helppo (mielestäni) säästää, on kengät. Eritoten siinä tapauksessa, mikäli morsiamella on pitkänmallinen mekko, koska vieraat tuskin kovin montaa vilahdusta kengistä edes näkevät koko päivän aikana. Itselleni tärkein ominaisuus kengissä on niiden mukavuus ja hankita listalla onkin valkoiset/vaaleahkot ballerinat, jollaiset takuu varmasti löytyy alle 20 eurolla. Sulhon jalkaan päätyy nahkaiset juhlakengät, jotka jo kaapista löytyvätkin.

Koristelut. Askarteleminen ja vastaava väkertäminen ei tietenkään sovi ihan jokaiselle, mutta se taatusti luo mahdollisuuden säästää paljon euroja. Myös koristeiden määrää kannattaa harkita, sillä pienillä jutuillakin voi saada tehtyä tilasta juhlavan ja tunnelmallisen. Itseäni on siunattu käsistään kätevällä kaasolla ja jonkinmoisia taipumuksia siihen suuntaan on itsellänikin, joten meillä koristeet hoituu suurimmaksi osaksi itse tekemällä. Näin on myös kutsukorttien ja vieraslahjojen laita.

Mikäli asuinympäristö ja häiden ajankohta suo siihen mahdollisuuden, voi kukkahankinoissa tinkiä kasvattamalla ainakin osan kukista itse. Keväällä ilmestyvistä siemenluetteloista saa kattavan tietopaketin lukuisista kukkavaihtoehdoista, joita voi lähes kuka tahansa kotipuutarhuri kasvattaa ja mikäpä olisi sen ihanampaa kuin saada morsiuskimppu omakasvattamista kukkasista. Ja esimerkiksi villiviini saa syksyä kohden kauniin punertavan sävyn lehtiinsä ja käy koristeeksi pöytiin, porraskaiteisiin tai vaikkapa hääautoon.

Hääautoksi olin villeissä unelmissani kaavaillut jotain oikein upeaa vanhanaikaista autoa tai vaihtoehtoisesti limusiinia, mutta asiaa mietittyäni muutamaankin otteeseen, olen alkanut kääntyä toisenlaisiin aatoksiin. Ystävällämme on melko tuore, kauniin värinen auto, joka sattuu vielä olemaan Sulhoni haaveauto, joten (mikäli tämä ystävä siihen on suostuvainen), voi olla, että se on päätyvä kulkupeliksemme hääpäivänä. Tietenkin maksamme korvauksen autonkäytöstä ystävällekin, mutta tulee takuulla halvemmaksi kuin auton vuokraaminen erikseen.

Hääpäivän valokuvaaminen on itselleni tärkeää, mutta suorastaan meinasin lentää selälleni, kun tutkiskelin hääkuvaajien hinnastoja pääkaupunkiseudulla. En kuitenkaan halua tyytyä pelkkään studiokuvaukseen, joten edessä oli kompromissin tekeminen. Luultavasti palkkaamme valokuvaajan kuvaamaan vihkimisen sekä ottamaan pari ryhmäkuvaa ja viralliset hääkuvat kirkon luona, mutta ei sen enempää. Monella ystävällä onneksi pysyy kamera hyvin kädessä, joten itse juhlastakin varmasti saadaan paljon ihania kuvia heidän toimestaan. Lisäksi aiomme hankkia jonkin verran kertakäyttökameroita, joita laitamme pöytiin vieraiden vapaasti käytettäväksi. Myös videomuotoista dokumenttia olisi ihana saada, mutta siihenkin löytyy varmasti taitajia vierasjoukosta.

Monissa asioissa kannattaa muistaa tutkiskella minkälaisia ammattitaitoisia ihmisiä tuttavapiiristä löytyy eri asioiden kanssa, koska ''ystävä alennus'' voi tarjota huomattavaakin voittoa budjetin miettimiseen. Me olemme onnekkaita, koska ystävinämme on kovin monenlaisia taitajia ja esimerkiksi esiintymään tulee kaasoni miehen bändi ruoka ja juoma palkalla, meikin tekee kosmetologi-ystävä ja kummitätinä on ompelija, jolta saa apua puvun kanssa tarvittaessa. Erilaisten hankintojen suhteen kannattaa pitää mielessä jo häitään viettäneet tuttavuudet, joilta saattaa irrota käyttämättömäksi jäänyttä tavaraa sekä hyviä vinkkejä käytännön asioiden hoitamiseen. Pienillä asioilla voi säästää paljon!

Meidän budjettimme pyörii siellä 3000 euron paikkeilla, mielellään vähän alapuolella ja vieraita meille on tulossa noin 50 henkeä, eli suht pienellä budjetilla mennään. Tuolla summalla pitäisi kuitenkin pystyä järjestämään juuri sellaiset häät kuin haluammekin ja sehän se on tärkeintä! Mitään varsinaisia hankintoja ei vielä ole tehty ja juhlapaikka ja pitopalvelukin ovat vielä neuvottelutasolla, joten kyse on tällä hetkellä taustatutkimuksen perusteella tehdystä arvioista.

Tässä tämä nyt kuitenkin on:

Morsiuspuku = 700 €
Sulhasen puku = 100 € (vuokrataan)

Morsiamen hiukset = 100 €
Sulhasen hiukset = 20 €

Morsiamen kengät = 50 €
Sulhasen kengät = 0 € (löytyy jo)

Sukkanauha = 5 € (Virosta)
Sormukset = 100 €

Kaason puku = 50 €
Bestmanin puku = 0 € (tumma puku omasta takaa)
Sulhaspojan puku = 50 €

Kutsut = 30 € (tehdään itse)
Paikkakortit = 5 € (tehdään itse)
Ruokalistat = 5 € (tehdään itse)

Morsiuskimppu =  siementen hinta ei vielä tiedossa, kukat kasvatetaan itse
Koristekukat = sama kuin em.

Hääauto ja sen koristeet = ei vielä tiedossa

Vihkiseremonia = 0 €
Juhlapaikka = 1000 €

Ruoka = 500 € (ei laskettu vielä itse tehtyjen ruokien kustannuksia)
Alkoholijuomat = 300 € (Virosta, matka ei sisälly budjettiin)
Alkoholittomat = 50 €

Koristelut = 100 € (tehdään itse)
Hääparin lasit = 10 € (koristellaan itse)
Nimikoidut servetit = 50 €
Vieraslahjat = 30 € (tehdään itse)
Opaskyltit = 10 € (kyltit saadaan kaason veljeltä, vain uudelleen maalataan)
Vierakirja = 5 €

Henkilökunnan palkka = 300 €

Valokuvaaja = 250 €
Kertakäyttökamerat (20 kpl) = 40 €

Hääyö = 200 €

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Getting married in 8 months and 15 days. Hassua, miten jokin päivä voi tuntua yhtä aikaa ihan mielettömän kaukaiselta ja kuitenkin olevan niin pelottavan lähellä. Ja miten jokin asia voi tuntua tosi epätodelliselta, mutta kuitenkin iskevän täysin voimin vasten kasvoja.

Täällä siis 21 -vuotias syyskuun morsian, joka asustele Hyvinkäällä 6 -vuotiaan karvapallon ja 23 -vuotiaan sulhon kanssa, opiskelee ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, kutoo sukkia, lukee hyviä kirjoja, laittaa mielellään ruokaa ja tosiaan järjestää itsensä (ja vähän sen sulhonkin) näköisiä häitä vuodelle 2014. Lähes kaikissa edellämainituissa aktiviteeteissa mukana häärää myös parhaista parhain kaasoni, joka luultavasti tulee kovinkin tutuksi tulevien kuukausien aikana, halusi sitä tai ei :)

Tilanne hääjärjestelyjen suhteen on tällä hetkellä se, että kihloja vaihdettiin ihan hilkun verran reilu vuosi sitten, eli jouluaattona 2012, hääpäivä päätettiin ja kirkko varattiin 16.9.2013 ja sen jälkeen on tehty suunnitelmia lähinnä ajatuksen tasolla, mutta varsinaisesti homma potkaistaan käyntiin nyt vuoden vaihteessa ja sen tiimoilta inspiroiduin myös kirjoittamaan blogia tätä projektia koskien. Suurin motiivini kirjoittamiselle on saada itselleni pysyvä muisto häitä edeltävien kuukausien tohinasta ja fiiliksistä, niin että sitä voi sitten vuosienkin päästä palata lueskelemaan ja ehkä jopa jonain päivänä esitellä jälkipolville, mutta olen toki myös iloinen, mikäli blogista on iloa/hyötyä kanssamorsiammille omissa valmisteluissaan.

Tervetuloa!